Päättäjät vs. kansanedustajat

Ovatko nuo kaksisataa Arkadianmäellä päättäjiä vai kansanedustajia, vai onko joukossa kenties molempia?
Termeissä on selvä sisältöero. Kansanedustaja terminä luo kuvan ihmisestä, joka koluaa kansan syviä rivejä, vaalien välilläkin. Kansan edustaja, näin erikseen kirjoitettuna, kuuntelee ja aistii ihmisten tuntoja muodostaen niistä sitten äänestäjilleen mieluisia päätöksiä.
Päättäjä on käsitteenä sisällöltään hyvin erilainen. Päättäjä saattaa kuunnella kansaa ja reagoida sen mielipiteisiin. Hän kuitenkin pitää tiukassa paikassa oman päänsä, vaikka vastoin yleistä mielipidettä. Median on helppo käsittää hänet väärin. Hänellä nimittäin on mielipide. Selkeä mielipide voidaan käsittää helposti väärin.
Aina on tarvittu, erästä UKK-elämäkerran nimeä mukaellen, kansanmiehiä ja ruhtinaita. Kansanmiehet ovat, aivan oikein, kuunnelleet herkkänä kansan tuntoja ja toimineet sen äänitorvena.
Ongelmana on kuitenkin paikoin likinäköisyys. Kulloistakin tahtotilaa mukailemalla linja tahtoo poukkoilla kuin vasikka laitumella. Parhaimmillaan maamme johdosta löytyisi molempia ominaisuuksia yhtä aikaa. Kysytään rohkeutta sitoutua kauaskantoisiin päätöksiin ja ajaa politiikallaan laajoja kaaria tulevaisuuteen.
Keskustalla on pitkä historia nimenomaan vastuullisena päätöksentekijänä tämän kansakunnan vaiheissa.
Olemme kaukokatseisesti kantaneet vastuuta itsenäisyyden alkutaipaleista saakka. Olemme asuttaneet, jälleenrakentaneet, edistäneet suomalaista sivistystä ja pitäneet, ainakin tähän saakka, koko Suomen asuttuna. Tähän ei populistinen puolue pystyisi.
Meillä, sekä puolueena että puolueemme päättäjillä, on ollut läpi aikojen selkeä näkemys. Näkemys siitä, mihin suuntaan maatamme tulisi kehittää.
Nyt vaalien alla kysytään myös kansannaisia ja kansanmiehiä, joilla on käsitys kansakuntamme nykytilanteesta pienen ihmisen näkökulmasta.
Kansalaispalkka tai perustulo, millä nimillä sitä halutaankaan kutsua, ajautui pahasti umpikujaan.
Keskustanuorten ja KOL:n vaalijulistukseen siirsimme ajatuksen aiemmasta kannanotostamme. Ahkeruustakuu on otettava käyttöön maassamme.
Vastaus tulevaisuuden rikkoutuvan työelämän ja monimutkaisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmiin on takuu siitä, että kaikki työnteko on kannattavaa.
Nykyisellään on kannattavampaa syrjäytyä työelämästä kokonaan, mieluummin kuin tehdä osa-aikaista työtä. Onko tämä oikein? Myös nuoret tarvitsevat työtä ja turvallista arkea.
Keskustanuoret tekivät viime viikolla rohkean kannanoton liikunnallisuuden lisäämiseksi peruskoulussa. Tarkoituksena lyhykäisyydessään oli rentojen liikuntatuokioiden lisääminen kouluviikkoon esimerkiksi aamunavauksen yhteyteen.
On selvää, että esimerkiksi aikuistyypin diabeteksen ja muiden elintasosairauksien vähentämisen kannalta olisi keskeistä käydä ennaltaehkäiseviin toimiin. Kukaan ei sitä kuitenkaan uskalla sanoa, asia on tabu.
Koulujen liikunnallisuutta pitäisi ohjata kilpailuhenkisestä urheilusta hauskaan yhdessä tekemiseen. Huutojaoista hupaisiin tuokioihin.
"Etelän metia" huomioi aiheen tiistaina. Ilta-Sanomien verkkosivujen päivän kysymyksenä oli, pitäisikö aamujumpat palauttaa peruskouluihin.
YleX-radiokanavan juontajat revittelivät hekin aiheella. Soitin itse lähetykseen ja oioin vääriä käsityksiä. Useassa keskustelussa aiheesta huomasin sekä jyrkkää vastustusta, että ehdotonta positiivisuutta.
Ilta-Sanomien kyselyssä 60 prosenttia vastaajista kannatti ajatusta, hieman kärjistetystä julkituonnista huolimatta.
Olisiko siis tässäkin aika tarttua toimeen? Päättäjiä tarvitaan.

Julkaistu Suomenmaassa 23.2http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Ensin%20pakollinen%20kasvisruokap%C3%A4iv%C3%A4%20-%20nyt%20kouluihin%20halutaan%20aamujumppaa/art-1288369211337.html