Näin vaalien alla on ollut hauska seurata, kuinka mikäkin puolue vyöryttää omia vaaliaseitaan tuliasemiin. Sinipunavoimat ovat löytäneet yhteisen linjan kuntapolitiikassa keskittämisen ja pakkoliitosten kautta. Keskusta on liikkeellä yleispätevällä Asiaa- linjalla ja perussuomalaiset, niin, ne perussuomalaiset. Puolueen ohjelmalta olisi odottanut enemmän. Neljän suuren puolueen joukossa ei kauan pysytä, jollei puhuta myös enemmistön asioista. Tavallisten suomalaisten jokapäiväisistä asioista.
Onko meillä todella tarvetta rajoittaa maahanmuuttoa, onko se suurin ongelmamme? Entä onko abstrakti taide yhteiskuntaamme mädättävä voima? Pienpuolueen tunnistaa siitä, että se pyrkii johdattelemaan keskustelun marginaalisiin seikkoihin. Ei kansan enemmistön asiaa hoideta sulkemalla rajoja tai syyllistämällä vähemmistöjämme. Valtion talouttamme eivät tasapainota EU- jäsenmaksusta säästetyt muutamat sadat miljoonat, vaan kestävän kasvun myötä luodut uudet työpaikat, miljardit ja kansantulon kohotus.
Kuulostelin taannoin perussuomalaisen ehdokkaan ajatuksia paneelissa. Hän oli huolissaan niistä läheisistä, joilla menee taloudellisesti heikommin, niistä jotka tarvitsevat apua. Myöhemmin tuli puhe pulaan joutuneista EU- maista. Muistutin panelisteja siitä, että juuri oli puhe siitä heikomman tukemisesta. Näin pitää ollakin. Suomalaisten on oltava solidaarisia toisilleen, mutta myös solidaarisia niissä yhteisöissä, joihin olemme liittyneet lyöden kättä päälle. Me pidämme lupauksemme, me hoidamme leiviskämme.
Joka puolueella on oma näkemyksensä Suomen tulevaisuuden suunnasta, mutta nään, että alueidemme hyvinvoinnin kannalta kansainvälistyminen ja elinvoiman säilyttäminen koko maassa takaa vahvan kasvun ajan Suomelle. Rikkautemme on ripoteltu pitkin laajaa valtakuntaamme, ihmisiin, metsiin ja maihin. Tiet ja tietoliikenneyhteydet kuntoon saattamalla hyödynnämme rikkautemme. Kun olemme saaneet suuret linjat toimimaan, on aikaa keskustella myös marginaalisista asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti