Taantuman ja laman sattuessa, näin sanotaan, ääriliikkeet ja ilmiöt pääsevät pintaan. Vasemmisto-, oikeisto- ja muu radikalismi saa syntynsä vaikeina aikoina. Kun kansaa todella potuttaa, on paikallaan nootti valtaapitäville: "Me haluamme muutosta", "Me emme jaksa enää".
Olemme saaneet viimeaikoina seurata äärioikeiston nousua länsimaissa ja viimeisimpänä demokratiaa tavoittelevaa liikehdintää muslimimaissa. Ääriliikehdintä on nostanut uudenlaista keskustelua niin idässä kuin lännessäkin. On nostettu pöydälle keskustelunaiheita, joita on pitkään hyssytelty ja pidetty pöytälaatikoissa. Siinä missä ennen puhuttiin suvaitsevaisuudesta, mietitään nyt: pitäisikö kaikkea suvaita? Avoin maahanmuuttokriittisyys ja vähemmistöjä vastaan tehdyt iskut ovat yleistyneet. Radikaalien toimijoiden joukko on yhtä pieni kuin ennenkin, mutta hiljainen hyväksyntä valtaväestön taholta edesauttaa kehitystä.
Mitä sitten on tapahtunut? Taantuman aikaan on mediakin unohtanut sen tylsän tavallisen suomalaisen. Sen valkoihoisen, työtä tekevän, lihaa syövän heteron. Hänet jolla on perhettä, hänet, joka ehkä jossain vaiheessa oli lomautettuna taantuman ja laman vuoksi. Keskiluokkainen suomalainen on unohdettu.
Juhani Tamminen sanoi kirjoituksessaan suurista puolueista kuvaavat sanat. Hän sanoi, että peruspeli on suurilta hukassa. Se on syy perälaudan vuotamiseen. Perussuomalaiset ja muut pienpuolueet ovat houkutelleet myös suureet pois mukavuusalueiltaan, keskustelemaan marginaalisista teemoista. Tosiasia kuitenkin on, että tulevien vaalien tärkeimmät teemat liittyvät niihin Soinilaisten ja keltaisen median mielestä tylsiin juttuihin: työllisyyteen, verotukseen, talouskasvun ja valtion velan suhteeseen, sekä palveluihin. Sen tylsän työtätekevän heteron jokapäiväiseen elämään ne liittyvät.
Olen vahvasti sitä mieltä, että yksi avain yhteiskuntarauhaan ja suvaitsevaisuuteen on hyvinvoiva enemmistö. Meidän on tehtävä hartiavoimin töitä ihmisten riittävän toimeentulon varmistamiseksi, sekä turvallisuuden säilyttämiseksi yhteiskunnassa. Kaikki keskustelu on hyväksi, mutta suvaitsemattomuutta ei tule suvaita.
Hyvä Anssi! Ei siis ajauduta raiteilta vaan puhutaan näissä vaaleissa asiaa, sillä sitä kautta rakennetaan hyvin voivaa yhteiskuntaa.
VastaaPoistaHaluan silti, työssäkäyvänä heterona, kuulla myös asioista, jotka liikuttavat omaa arkea: esim. perhe- ja pienyrittäjien asiat ovat sydäntä lähellä.