Suomessa on vellonut jo pitkään keskustelu, jossa on asetettu vastakkain luonnon suojelu ja sen hyötykäyttö, sekä eläinten suojelu ja metsästys. Rintamalinjat ovat vakiintuneet, mutta provosoivia kranaatteja viskotaan välillä poterosta toiseen. Kansanedustaja Anne Kalmari avasi uuden keskustelun, mainitessaan Itä-Suomen turneellaan, että suurpetoja tulisi siirtoistuttaa myös pääkaupunkiseudulle. Lähinnä kai heitoksi tarkoitettuun kommenttiin tarttui moni.
Heitossa piilee kuitenkin totuuden siemen: Eikö suurpetokantojen lisäämisen puolesta kampanjoivien tulisi olla valmiita ottamaan noita karvaturreja myös omille ulkoilualueilleen ja omaa asuinaluettaan sulostuttamaan? Ivan kare suupielessäni seurasin viime vuonna uutisointa kokonaisen nalleperheen lahtaamista niiden erehdyttyä ylittämään Uudenmaan läänin rajan. Eipä kuulunut eläinsuojelujärjestöjen valitusta tuon episodin jälkeen. Sen sijaan luvanvaraiseen, kantojen koon mukaan säänneltyyn pyyntiin maakunnissamme pyritään puuttumaan.
Itseäni on pitkään huolestuttanut metsästysharrastuksen jatkuvuus. Hirvi- ja muut riistakannat tarvitsevat säätelyä, mutta myös hoitoa ja seurantaa. Nyt ukkoutuvan sukupolven tilalle ei monin paikoin kovaa ryntäystä ole. HESY ry:n eli Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen mukaan olisi hyvin pian saatava voimaan asetus, joka kieltää metsästyksen alle 18- vuotiailta. Yhdistys on järkyttynyt Sotkamossa tapahtuneesta ilveksen kaadosta, jossa ampujana toimi 10- vuotias poika. Kuvittelisin itse polvenkorkuisesta saakka metsällä kulkeneena tuon hetken olleen pojalle unohtumaton elämys. HESY:n mukaan metsästyksellä on lapselle kielteisiä vaikutuksia: "On selvää, että eläimen tappaminen, suolistus ja paloittelu raaistavat kasvavan lapsen tunne-elämää.". Itse toivottelen kaikille onnistunutta ilvesjahtia. Ottakaa mukaan nuoria oppimaan hienoa harrastusta! Oma tunne-elämäni ei ainakaan ole siitä raaistunut.
Pois kaikki veri, raakuus ja todellinen lasten elämästä, maailmahan on ihana ja puhdas paikka, pitäähän lasten nyt oppia oikeaoppiseen pumpuliin pienestä pitäen!
VastaaPoistaKyllä se todellinen maailma kävelee vastaan jossain vaiheessa.
VastaaPoistaHarvan tulee aloitettua metsästysharrastus myöhemmällä iällä.. Arvostus luontoa sekä eläimiä kohtaan (niin ristiriitaiselle kuin se kuulostaakin), opitaan varhaisessa iässä. Onko järkeä rajoittaa metsästysharrastusta niin, että pääsisi kunnolla mukaan siihen vasta 18-vuotiaana, jolloin intressit on jo monissa muissa asioissa. Tulevaisuuden palkkaeläinmurhaajia vuokrattaisiin verorahoilla. Jos haluaa siis kelailla asioita näin pitkälle. Nimimerkillä kerran metsällä ollut n. 5-vuotiaana, josta en muista mitään muuta ku hirven nyljettynä roikkumassa katosta. Netistä junnut näkee samoja asioita, joissa roikkujana ei ole välttämättä ole hirvi, vaan ihminen. Eipä ole tullut tunne-elämään ongelmia ainakaan metsästysreissusta, jos niitä nyt sitten jostain on tullut. =)
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla. Hieman yksisilmäistä on ajatella, että metsästys on se ainoa asia, jossa nuori voi nähdä verta ja aseita.
VastaaPoistaItsekin näin hirviporukassa sen, että juuri siinä 18 vuoden korvilla moni nuori ryhtyi viettämään, jos nyt ei kaikkia, niin ainakin osan viikonlopuistaan aivan jossain muualla kuin hirvimetsällä. Niihin harrastuksiin verrattuna metsästys on aika kilttiä puuhaa.