Vedetään reilusti kotiinpäin!

Suurimmilta osiltaan Keski-Suomen kilpailukyky on edelleen kiinni alueiden tasapuolisesta kehittämisestä. Maakuntamme on suurimmilta osiltaan harvaan asuttu, onneksi, metsäinen maakunta. Vesistöjen suuri määrä asettaa tietyn haasteen tieverkollemme. Välimatkat alkutuotannosta teollisuuteen ovat raaka-aineille pitkät, osin juuri vesistöisyyden vuoksi. Vesistöt ovat kuitenkin luoneet alueellemme jotain hyvääkin. Niiden käyttö kuljetusreitteinä ja vesistöisyyden luoma pitkä tieverkko on se tekijä, mistä alueemme kasvu tulevaisuudessa kumpuaa.

Keski-Suomi on tulevaisuudessakin metsämaakunta, siihen liittyvine elinkeinoineen. Varsinkin pohjoinen on kuljetusten suhteen hyvin riippuvainen tieliikenteestä. Kuljetuksiemme leijonanosa matkaa pisteestä toiseen kumipyörillä. Alueellemme on onneksemme keskittynyt paljon kuljetukseen ja logistiikkaan liittyvää koulutusta ja osaamista. Tämä on vahvuus, jota emme saa jättää käyttämättä.

Kilpailukykymme on vahvasti riippuvainen siitä, että maakuntamme metsävarat, turve ja maataloustuotteet pysyvät raskaan liikenteen helposti saavutettavissa. Näistä syistä tulevalla hallituskaudella on keskityttävä alemman tieverkon kunnostukseen ja ylläpitoon. Tämä takaa elinkeinojen ja työn ketjun pelloilta ja metsistä jalostusteollisuuteen. Olisi täyttä tyhmyyttä olla käyttämättä hyväksi vahvuuksiamme, samalla kun painiskelemme monilla alueilla työttömyyden ja muuttotappion tuottamien ongelmien kanssa.

En tiedä kenen hyöty olisi päästää tieverkkomme rapistumaan. Elinkeinoelämän lisäksi asukkaat hyötyisivät alemman tieverkon paremmasta kunnosta. Palveluiden saavutettavuus olisi tätä kautta parempi myös maaseudun ihmisille. Tämä on sitä aluepolitiikkaa, johon varmasti kaikki päättäjät voivat yhtyä. Suurien tie- ja ratahankkeiden jälkeen on pikkuteidemme vuoro. Vedetään yhdessä reilusti kotiinpäin!

Ennakkoluuloisuus on sairaus, homous ei .

Me, puolueidemme nuoret eduskuntavaaliehdokkaat, olemme huolestuneina seuranneet Nuotta-lehden taholta julkaistua homovastaista kampanjaa, jonka taustalla on monta kirkollisverovaroja nauttivaa yhdistystä. Siinä homoseksuaalisuus rinnastetaan murhaan, ja väitetään, että homous on sairaudenomainen tila, josta voi parantua. Homous on Suomen laissa poistettu tautiluokituksesta 1986. Tämä todistaa, että ennakkoluuloista voi parantua. Kaikenlainen syrjintä ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai kansallisuuteen liittyen on yhteiskunnallemme paljon vaarallisempaa, kuin erilaisuus.

Olemme huolestuneena seuranneet, kuinka homoseksuaalisten nuorten itsemurhariski on 3-4 kertaa suurempi kuin heteroiden. Se kertoo omaa surullista tarinaansa siitä, miten käy yhteiskunnan joka ei siedä erilaisuutta. Ihminen on kohdattava ihmisenä. Haluamme olla luomassa aidosti suvaitsevaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa Siihen liittyy sorretun puolustaminen ja oman sydämen äänen kuunteleminen. Sairaus on saada tyydytystä ja hyvää oloa sortamalla toista.

Asenteet ja lainsäädäntö kulkevat käsi kädessä. On ehdottoman tärkeää, että kaikki ihmiset ovat lain edessä tasa-arvoisessa asemassa ja valtio ei syrji kansalaisiaan erilaisuuden perusteella. Sen vuoksi seuraavaan hallitusohjelmaan tulee kirjata tasa-arvoinen avioliittolaki, joka antaa kaikille ihmisille samat oikeudet ja velvollisuudet rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Anssi Kekkonen, Kansanedustajaehdokas, (Kesk.)
Sonja Kekkonen, Kansanedustajaehdokas (SDP)
Johannes Kuhmonen, Kansanedustajaehdokas (Vas.)
Touko Aalto, Kansanedustajaehdokas (Vihr.)
Miska Lamminen, Kansanedustajaehdokas (SKP)

Suomi suomalaisille!

Näin vaalien alla on ollut hauska seurata, kuinka mikäkin puolue vyöryttää omia vaaliaseitaan tuliasemiin. Sinipunavoimat ovat löytäneet yhteisen linjan kuntapolitiikassa keskittämisen ja pakkoliitosten kautta. Keskusta on liikkeellä yleispätevällä Asiaa- linjalla ja perussuomalaiset, niin, ne perussuomalaiset. Puolueen ohjelmalta olisi odottanut enemmän. Neljän suuren puolueen joukossa ei kauan pysytä, jollei puhuta myös enemmistön asioista. Tavallisten suomalaisten jokapäiväisistä asioista.

Onko meillä todella tarvetta rajoittaa maahanmuuttoa, onko se suurin ongelmamme? Entä onko abstrakti taide yhteiskuntaamme mädättävä voima? Pienpuolueen tunnistaa siitä, että se pyrkii johdattelemaan keskustelun marginaalisiin seikkoihin. Ei kansan enemmistön asiaa hoideta sulkemalla rajoja tai syyllistämällä vähemmistöjämme. Valtion talouttamme eivät tasapainota EU- jäsenmaksusta säästetyt muutamat sadat miljoonat, vaan kestävän kasvun myötä luodut uudet työpaikat, miljardit ja kansantulon kohotus.

Kuulostelin taannoin perussuomalaisen ehdokkaan ajatuksia paneelissa. Hän oli huolissaan niistä läheisistä, joilla menee taloudellisesti heikommin, niistä jotka tarvitsevat apua. Myöhemmin tuli puhe pulaan joutuneista EU- maista. Muistutin panelisteja siitä, että juuri oli puhe siitä heikomman tukemisesta. Näin pitää ollakin. Suomalaisten on oltava solidaarisia toisilleen, mutta myös solidaarisia niissä yhteisöissä, joihin olemme liittyneet lyöden kättä päälle. Me pidämme lupauksemme, me hoidamme leiviskämme.

Joka puolueella on oma näkemyksensä Suomen tulevaisuuden suunnasta, mutta nään, että alueidemme hyvinvoinnin kannalta kansainvälistyminen ja elinvoiman säilyttäminen koko maassa takaa vahvan kasvun ajan Suomelle. Rikkautemme on ripoteltu pitkin laajaa valtakuntaamme, ihmisiin, metsiin ja maihin. Tiet ja tietoliikenneyhteydet kuntoon saattamalla hyödynnämme rikkautemme. Kun olemme saaneet suuret linjat toimimaan, on aikaa keskustella myös marginaalisista asioista.