Vaalikenttiä kierrellessäni olen kuullut monenlaisia näkemyksiä yhteiskuntamme tilasta. Pelot huoltosuhteen heikkenemisestä, samanaikaisesti työttömyydestä ja kilpailukyvyn menetyksestä ovat läsnä, syystäkin. Myöskin sanotaan, että nuoret opiskelevat liian pitkään, eivätkä halua tehdä töitä. Tämä ei pidä paikkaansa. Elämme muuttuvassa maailmassa, jossa emme voi puskea eteenpäin malleilla, jotka on luotu 50 vuotta sitten. Meidän on jatkuvasti uusiinnuttava, kehityttävä ja kehitettävä yhteiskuntaamme.
Useissa paikoissa keskustelua on herättänyt taitettu indeksi. Itse nuoren sukupolven edustajana haluaisin, ja tämä halu on meillä muillakin, kyetä turvaamaan eläkkeet niille, jotka sen ansaitsevat. Me haluamme tehdä töitä ja hoitaa vanhemmat, kuten nuoremmatkin ikäluokat. Mutta jotta tähän kykenisimme, tarvitaan muutoksia yhteiskunnan rakenteissa ja sosiaaliturvassa. Maailma, jossa me, alle kolmekymppiset elämme, on ratkaisevasti erilainen kuin vanhempien sukupolvien. Haluamme olla päättämässä siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaamme kehitetään, jotta pysyisimme itse kelkassa.
Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme perustuu isovanhempiemme ajan työn olemukseen. Työsuhteet olivat pitkiä, leipä tuolloin varma. Kyettiin perustamaan perhe luottaen hyvään ja parempaan huomiseen. Järjestelmää on uudistettu liimamalla päälle uutta ja lisäämällä näin byrokratiaa. Meidän sukupolvemme ongelma tulee olemaan työn, opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Se vaatii järjestelmältä jouston ja vakauden yhdistämistä kattavaksi malliksi.
Tänään keskustelin pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa pitkän tovin. Hän oli aikoinaan ollut pitkässä työsuhteessa, potkittu pellolle ja jätetty järjestelmän byrokratian pompoteltavaksi. Tukityöllistämisen noidankehän pompottelema kuusikymppinen herrasmies oli alkoholisoitunut ja menettänyt itsetuntonsa. ”Päästäkää minut jo eläkkeelle, antakaa minun olla rauhassa” hän sanoi vetisin silmin. Tätä en soisi kenellekään.
Sosiaaliturvaamme on saatava joustavuutta, jotta jokainen voi tuntea itsensä arvokkaaksi, oli sitten sillä hetkellä työsuhteessa tai ei. Keskustan nuori polvi haluaa olla kehittämässä ahkeruustakuuta, askelta perustulon suuntaan. Mallissa työn vastaanottaminen olisi aina kannattavaa, lyhyenkin jakson. Tätä kautta syrjäytymisuhan alla olevat nuoretkin saisivat ihmisarvoisen kohtelun ja positiivista kokemusta työnteosta. Haluamme maksaa eläkkeenne, haluamme säilyttää luomanne hyvinvointiyhteiskunnan, mutta antakaa meille mahdollisuus kehittää sitä aikaamme vastaavaksi.
